Avomiehen vanhempien luokse = ruokaa

Tänään suunnitelmissa on lähteä avomiehen vanhempien luokse. Tykkään kyllä käydä siellä, mutta ahdistaa jo valmiiksi kun tiedän taas mussuttavani ruokaa enemmän kuin tosiaankaan saisin. Kuitenkin pitää syödä taas illallinen jälkiruokineen, huonolla tuurilla myös alkupaloineen. Iltapalalla istutaan kauan ja hartaasti, eikä aamupalakaan tule olemaan kovin kevyt. Yritän nyt hillitä itseni, mutta niin minä yritän aina. Maanantai kuitenkin varmaan menee hyvin. Ainakin olen suunnitellut hienosti. Jos pysyn suunnitelmissani niin se melkein korvaa viikonlopun laiskottelun. Tavoitteena olisi käydä salilla kahdesti, lukea 6 tuntia ja syödä 600 kcal.

Tänään vaaka yllätti iloisesti... painoin 52.8 onhan se vielä melkoinen norsun paino, mutta tuntui kuitenkin kivalta huomata että alaspäin mennään. Tavoitteena olisi 47 kiloa. Alan olla jo melkein iloinen kun olen saanut hävitettyä tämän joulun uimarenkaan ja painan 49 kg sittenhän tässä ollaan jo voiton puolella.

Tiistaina olisi lääkäri, ahdistaa vähän, mutta toisaalta jos en oksenna tänään enkä huomenna niin pääsen sanomaan että olen ollut viikon oksentamatta. Olen tosi ylpeä jos voin sanoa sen. Yritän hoitaa asian kerrallaan pois ja päästä eroon oksentamisesta. Viime vuonna olin jo yhdessä vaiheessa "kuivilla" lähes kuukauden, mutta tuli aloitettua uudestaan, tyhmästi tehty. Nyt pitää taas olla iloinen siitä jos menee edes pari päivää ilman ongelmia. En oksenna kun saan hillittyä syömiseni. Ongelma on siinä että jos syön vaikka kaksi kulhoa jugurttia yhden sijaan niin olo on jo siitä niin syyllinen että on pakko päästä deletoimaan kaikki. Oli se helppoa silloin kun oksensin vain jos ahmin. Nykyisin en enää edes ahmi oikeastaan ikinä. Hyvä etten ahmi, mutta paha että oksentelen useammin. Luulisi että tämän ikäinen ihminen osaisi jo ajatella niin järkevästi ettei tekisi tällaista, mutta näköjään ei.

Uusi uljas alku

Päätin aloittaa kirjoittamaan tätä blogia. Toiveena olisi että saisin hieman koottua ajatuksiani. Aiemmin kirjoitin aina pieneen kirjaani, mutta nykyisin olen koneella niin usein että tämä on helpompaa.

Olen ollut tänään laiska. Minun piti olla ahkera ja saada tehdyksi vaikka mitä. Heräsin kahdeksalta ja puin päälle. Tarkoitus oli lähteä spinningiin, mutta sitten menin tyhmyyksissäni ja laiskuuksissani perumaan koko homman. Enpä sitten tietenkään saanut aikaiseksi edes sitä että olisin lähtenyt kauppaan tai kirjastoon, niinkuin oli tarkoitus. Nyt vain hävettää kun olen niin saamaton.

Toisaalta olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni. Olen onnistunut pitämään syömiseni kurissa ja tänään vaakakin suostui olemaan samaa mieltä. Kuvittelin karistavani joulukilot viikossa tai korkeintaan kahdessa, mutta ei. Olen vieläkin 5 kiloa painavampi kuin ennen joulua. (Miten edes onnistuin saamaan jouluna aikaiseksi sellaista tuhoa!) Nyt saa kuitenkin riittää. Yritän käydä useammin salilla ja syödä vielä vähemmän. On aivan toinen asia onnistunko pysymään tavoitteessani, eihän tämä ensimmäinen kerta ole kun tätä yritetään. Ennen joulua painoin jo 49 kiloa, mutta nyt vaaka ilkkuu ja näyttää 54. Tällaisena en kuitenkaan kestä itseäni katsoa joten jotakin on tehtävä ja mielellään pian.