Pakko apua

Eilen oli lääkäri... sain lähetteen polille, vaikken tosiaan halunnut. Kuulema saan kuitenkin jatkaa saman terapeutin kanssa puhumista jos aivan välttämättä tahdon ja minähän tahdon. Tuntuu että jos terapautti nyt vaihtuisi niin hajoaisin ihan palasiksi. Jatkan kuulema sitten kun tulen takaisin samalla lääkärillä käymistä, mutta minua pelottaa ja ahdistaa se että tulee uusia lääkäreitä. Kammottaa sekin että jos joku seuraa syömisiäni ja valvoo oksentamisiani... Pelkään että lihon ihan kamalasti. Asun kuitenkin niin lähellä klinikkaa että lääkäri väläytti mahdollisuutta siitä että voitaisiin ainakin harkita että saan yöksi tulla aina kotiin. Poikaystävä taas oli sitä mieltä että jos minun pitää mennä sisälle niin sitten pitää. Eihän sitä koskaan tiedä jos se auttaisi. Ongelma on tietenkin siinä että jatkossa hoito tulee maksamaan paljon enemmän koska se muuttuu niin paljon intensiivisemmäksi. Tuo nykyinen kolme kertaa viikossa tuntui jo minusta ihan tarpeeksi intensiiviseltä, mutta ilmeisesti se ei sitten riitä.

Tänään olen tosiaan oksentanut kahdesti, spitannut pussillisen leipää ja ollut urheilemassa pari tuntia. Niin ja kävin lisäksi 5 km lenkilläkin. Olen niin pettynyt itseeni. Tulen vain sairaammaksi ja sairaammaksi. Tahdon parantua ja alan olla jo epätoivoinen. Minua pelottaa, tahtoisin heittäytyä maahan huutamaan apua. Päätä särkee ja kurkkua aristaa oksentamisen jäljiltä. Suussa maistuu vatsahapoilta ja maha on ohuttakin ohuempi. Osaan tyhjentää itseni jo liiankin hyvin. Hemmetti minä vihaan tätä. Onneksi oksentaminen on vähentynyt ja olen siirtynyt sinne anoreksian alueelle. Oksentamisen jälkeen on niin syyllinen olo. Kun jättää jotain syömättä olo on vain voitokas.

Tuntuu kuin kärsisin pahasta riippuvuudesta. Kävisin alkoholistista, tupakoijasta tai vaikka narkkarista. Jos en saa pidettyä vatsaani tyhjänä saan valtavasti "oireita". Mielialamuutoksia, lämpötilanvaihteluita, ahdistusta, pahoinvointia, pakkoliikuntaa, itsetuhoisia ajatuksia, lista on loputon. Pelkään että vielä joku päivä teen jotain tyhmää, leikkaan mahani irti tai jotain vastaavaa... kuulostaa sopivalta käytökseltä jollekin joka on huumeissa. Hemmetti, ehkä se on ihan hyvä jos joutuisinkin hoitoon myös öiksi. Eihän olisi sopivaa tuhota mahdollisuutta korjata elämäänsä yhden konvehdin tähden?