yvemmälle tähän saastaan. Jotenkin se vain aina unohtuu. Tai eihän se minnekään unohdu vaan välillä en vain jaksa taistella. Annan vain mennä ja syömishäiriö ottaa vallan minusta. Ette kuulkaa usko kuinka paljon jokainen saamani kommentti minulle merkitsee. Kafikin on jo kahdesti onnistunut muistuttamaan minulle että haluan parantua. Pari saamaani kommenttia olen lukenut kyyneleet silmissä. Olen niin onnellinen jokaisesta lukijasta jonka olen saanut. Teidän takia minusta tuntuu etten joudu tarpomaan tämän läpi yksin. Teidän takianne minä jaksan potkia itseäni persuksille ja yrittää vielä aina jokusen päivän lisää. Teidän takianne minun maailmani jaksaa vielä pyöriä eikä ole pysähtynyt! Kiitos kaikille. Valtava kiitos jokaiselle joka on lähettänyt sähköpostia. Kiitos myös jokaiselle joka on jaksanut uhrata aikaansa lukeakseen yhdenkin vuodatukseni. Olette kaikki minulle rakkaita ja tärkeitä, vaikka en edes tunne teitä!
torstai 6. toukokuuta 2010
Kiitos teille!
Sain eilen syötyä vähän päätöksestäni huolimatta. Kiitos kuuluu Kafille. Minä tahdon parantua! En tahdo s
yvemmälle tähän saastaan. Jotenkin se vain aina unohtuu. Tai eihän se minnekään unohdu vaan välillä en vain jaksa taistella. Annan vain mennä ja syömishäiriö ottaa vallan minusta. Ette kuulkaa usko kuinka paljon jokainen saamani kommentti minulle merkitsee. Kafikin on jo kahdesti onnistunut muistuttamaan minulle että haluan parantua. Pari saamaani kommenttia olen lukenut kyyneleet silmissä. Olen niin onnellinen jokaisesta lukijasta jonka olen saanut. Teidän takia minusta tuntuu etten joudu tarpomaan tämän läpi yksin. Teidän takianne minä jaksan potkia itseäni persuksille ja yrittää vielä aina jokusen päivän lisää. Teidän takianne minun maailmani jaksaa vielä pyöriä eikä ole pysähtynyt! Kiitos kaikille. Valtava kiitos jokaiselle joka on lähettänyt sähköpostia. Kiitos myös jokaiselle joka on jaksanut uhrata aikaansa lukeakseen yhdenkin vuodatukseni. Olette kaikki minulle rakkaita ja tärkeitä, vaikka en edes tunne teitä!
yvemmälle tähän saastaan. Jotenkin se vain aina unohtuu. Tai eihän se minnekään unohdu vaan välillä en vain jaksa taistella. Annan vain mennä ja syömishäiriö ottaa vallan minusta. Ette kuulkaa usko kuinka paljon jokainen saamani kommentti minulle merkitsee. Kafikin on jo kahdesti onnistunut muistuttamaan minulle että haluan parantua. Pari saamaani kommenttia olen lukenut kyyneleet silmissä. Olen niin onnellinen jokaisesta lukijasta jonka olen saanut. Teidän takia minusta tuntuu etten joudu tarpomaan tämän läpi yksin. Teidän takianne minä jaksan potkia itseäni persuksille ja yrittää vielä aina jokusen päivän lisää. Teidän takianne minun maailmani jaksaa vielä pyöriä eikä ole pysähtynyt! Kiitos kaikille. Valtava kiitos jokaiselle joka on lähettänyt sähköpostia. Kiitos myös jokaiselle joka on jaksanut uhrata aikaansa lukeakseen yhdenkin vuodatukseni. Olette kaikki minulle rakkaita ja tärkeitä, vaikka en edes tunne teitä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En tiedä, jotenkin pelottavasti kykenen samaistumaan ajatuksiisi. Se on vähän kuin viime keväältä: olin sairauslomalla ja vanhemmilla kotona. Tuntu että kaikki koitti saada silloin oloani paremmaksi, just toi shoppailu ja kaikki... Sitten tajusin sen, etten minä voi lopunelämääni elää niin että en käy töissä enkä koulussa, toiset ostelee mulle juttuja ja mua kohdellaan kuin "prinsessaa". Sen olen tässä sairaushistoriani aikana oppinut.. Mutta, lepää nyt kun sitä tarvitset ja sulla on siihen mahdollisuus! Muista, että älä nyt ainakaan sen takia pidä sairaudesta kiinni, elämä terveempänä on varmasti niin vitun paljon mukavampaa.
VastaaPoistaEi sinun maailmasi pysähdy, jos et anna sen pysähtyä. Vaikka miten tekisi mieli heittäytyä anoreksiaan, kannattaa muistaa että se on se laihtuminen joka tuo euforiaa vaan tiettyyn pisteeseen... Sitten lopulta olet vaan kuin vanha varjo itsestäsi: tukka lähtee päästä, et pysty syömään vaikka tahtoisitkin, et pääse edes metroaseman portaita ylös kun reisilihakset niin surkastuneet.
Plahplah, kamala saarna ja vuodatus, sorge :D.
Ihanaa kuulla että sä et ole vielä menettänyt toivoa parempaan tulevaisuuteen ja uskoa itseesi :)
VastaaPoistaMinusta on ollut ihanaa lukea tätä sinun blogiasi, se antaa tietyllä tavalla voimia itsellekin... Että kiitos itsellesi! :)
Voimia tosi paljon paranemiseen, älä anna periksi! <3
Apua, mä kyllä kommentoin aina tarkoituksella, sillä pelkästä näppäimistön hakkaamisesta en saa itselleni mitään ellen oikeasti halua jotain sanoa. Ja, noh, joihinkin blogi-ihmisiin muodostan päässäni vain jonkun solmukkeen, että heidän sanansa ja vointinsa kolahtavat itselleni eniten. Kuten sun, vaikka en mikään super aktiivinen olekaan koskaan ollut koko kommentoinnissa.
VastaaPoistaSun kirjoituksista silti löytyy jotain niin uniikkia et jos tunnettaisi niin tahtoisin sun olevan ystäväni. Oot jotenkin niin kypsällä lailla älykäs, ihana ja aito, vaikka ollaankin kumpainenkin parinkympin alkupäässä. Mä näen sussa paljon mitä voisit elämälläs tehdä, nähdä, kokea ja rakastaa, sillä tautis selätettyä musta sulla on kaikki langat sormissaks tullaksesi mitä ikinä toivotkin.
Vaikka kuinka huonosti sulla menisi niin mä *tiedän* että parannuttuasi sä pystyisit oikeasti mihintahansa, johonkin mihin oikeasti valtaosalla ihmisistä ei tuu ikinä olemaan edes tsäänssejä. Siksi en halua että toi vitun sairauden demoni yrittää hallita pelon ilmapiirillä sun elämää.
Toivottavasti ei nyt kuulostanut kauhealta emotus lässytykseltä.. multa välillä karkaa mopo käsistä kun koetan olla tosi retoriittinen. :P Mutta mun mieliksi, pistä seinään vaikka muistilappu sun ihanuusvajeesta, ja paranemishalua kokeakses loput ainutkertaisesta elämästäs!