Ahdistusta syömisestä

Eilen käytiin poikaystävän kanssa ravintolassa. Pidin päätökseni ja söin enemmän kuin normaalisti, enkä oksentanut. Söin kanaa ja kasviksia ja jälkiruuaksi vielä jäätelöä. Myönnän kyllä että olin jo ravintolan vessassa kyykyssä, mutta sain pidäteltyä itseni. Lähinnä varmaan siksi että pelkäsin jonkun kuulevan. Sitten mentiinkin teatteriin eikä minulla enää ollut mahdollisuutta suorittaa tyhjennystä. Paino olikin noussut täksi aamuksi 50.3 kiloon ja olo tuntuu kamalalta ja turvonneelta. Vihaan itseäni syvästi vaikka olen samaan aikaan ylpeä suorituksestani. Tein poikaystävästäni lähestulkoon maailman onnellisimman ihmisen ja pelkästää sillä että söin niinkuin normaali ihminen. No joo myönnetään että jätin riisin ja maissit koskematta annoksessani, mutta kuitenkin. Erityisen ylpeä olen siitä että söin vielä jäätelöäkin.

Olin niin maassa tuon syöpöttelyn jälkeen etten saanut tänään tehtyä oikeastaan mitään. Suuri saavutus oli jo kun kävin kaupassa. Toivottavasti onnistuisin huomiseksi ryhdistäytymään. Jotenkin olen vain tosi ahdistunut ja kaikki tuntuu vaikealta. Ahdistaa ajatus etten saisi laihtua, mutta ajatus avohoidon muuttumisesta sairaalaksi pelottaa vielä enemmän. Sitäpaitsi siellä en varmaan edes voisi laihtua vaikka yrittäisinkin. Toisaalta tahdon parantua, mutta samaan aikaa osa aivoistani huutaa että kaikki hoito on lopetettava ja minun pitää keskittyä vain laihduttamiseen. En ole löytänyt kropastani vielä tähän mennessä kuin yhden ainoan kohdan jota en pidä lihavana. Ranteeni, niistä ei varmasti edes voisi lähteä mitään enää pois. Ei hemmetti! Ryven taas syvällä samassa suossa. Ravitsemusterapioista, psykologi ja lääkäri käynneistä huolimatta en ole edistynyt yhtään. Päinvastoin, olen vain onnistunut pahentamaan sairauttani lisäämällä liikuntaa ja entisestään vähentämällä ruokaa. Luulin eilen osoittavani itselleni että voin syödä enemmän ja silti olla iloinen, mutta epäonnistuin. Tunnen vain itseinhoa ja syyllisyyttä. Kannattaako tämän takia edes elää. Tänään en ole syönyt juuri mitään ja kaiken syömäni olen oksentanut, eihän se eilisen syömisiä ole vienyt pois. Paha olo ei ole helpottanut hitustakaa. No tämä on varmasti taas vain sellaista läskiahdistusta joka häviää kilojen myötä pois.