Kakku ja syyllisyys

Paino: 46.4kg (mutta en mitannut sitä omalla vaa'allani joten en laske välitavoitettani vielä saavutetuksi)

Onkin ollut aika kiireinen viikko. Eilen oli poikaystävän siskon synttärit. Söin pienen palan kakkua, mokkapalan ja pullan. (hyi minua) Muuta en sitten syönytkään koko päivänä. Periaatteesta yritän aina silloin syödä normaalisti kun joku lapsi on näkemässä. Siksi tulikin taas mässättyä. Yh! Ahdistaa etten päässyt aamulla omalle vaalle vaan kun oltiin kylässä jouduin käyttämään vierasta vaakaa. Nyt haluaisin tietää olenko päässyt alle välitavoitteeni vai en. No huomennahan se nähdään. Luulen kyllä että aamupaino olisi omanikin mukaan ollut alle 47 koska nytkin aamupalan ja kahden teen jälkeen painoa oli 47.2 joten melkein tekisi mieli julistaa tavoite saavutetuksi. Eihän sillä mitään merkitystä ole kun olen jo kuitenkin siirtänyt tavoitteeni 45 kiloon. Juuri tätä pelkäsinkin. En saa pidettyä tavoitteitani aisoissa. Siirrän niitä alemmas ja alemmas. Toivon että 45 riittäisi, mutten edes nyt usko siihen. BMI 16.5 kuulostaa edelleenkin tosi paljolta.

Hemmetti välillä huomaan miten luisun vain kauemmas parantumisesta. Ei tässä näin pitänyt käydä. Olen tosiaan aiemmin ollut bulimikko ja nyt diagnoosi on muuttunu anorektikoksi. Kun alitan 47 kiloa niin olen hoikimmillani. En ole koskaan painanut sitä vähempää, paitsi tietysti lapsena. Olen 165 cm pitkä joten BMI olisi tämän aamuisen painoni mukaan 17, kuulostaapa paljolta. Yritän lohduttaa itseäni sillä että minulla on kuitenkin lihaksia, joten ehken ole niin valtaisa kuin miltä kuulostan. En kyllä usko tuohon itsekään.


Jep olen syönyt tänäänkin kakkua kylässä ollessa ja mieleni on siksi tällainen. Tuntuu ettei päässä liiku mitään muuta kuin vain kakku ja syyllisyys. Tekisi mieli oksentaa vaikka tiedän ihan hyvin että se on turhaa kun syömisestä on näin kauan. Vihaan juhlia, tai oikeastaan vihaan itseäni aina juhlien jälkeen.