maanantai 1. helmikuuta 2010

Hetkellisesti tyytyväinen

Käynnissä on suuri ihme. Tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin. Olen hetkellisesti tyytyväinen itseeni. Olen saanut tänään jotain aikaiseksi. Selvisin kunnialla eilisen illallisen, söin ehkä 200 kcal illallisen aikana. En edes ymmärrä tätä ihmeellistä onnea. Tänään söin pikkuisen enemmän kuin piti, koska aamiaisella oli vaikeata kieltäytyä syömisestä. Vieressä istui 10-vuotias tyttönen jonka tiedän ihailevan minua, enkä tahdo omia pahoja tapojani tyttöön tartuttaa joten mutustin kiltisti jopa vaaleata leipää. Lasten kanssa on aina hankalaa, en halua näyttää huonoa esimerkkiä. Muuten kyllä tykkään lapsista, niissä ei ole mitään vikaa vaan minussa.

Onnistuin tosiaan lukemaan 6 tuntia niinkuin piti. Salilla kävin vain kerran, mutta olin kaksin verroin kauemmin, eihän se ihan sama asia ole, mutta olen tyytyväinen kuitenkin. En ole vielä syönyt yli tavoitteeni, mutta kun avomies tulee kotiin niin pitää tehdä ruoka ja syödäkin. Vaikka toista vuotta asutaan jo tässä niin en vieläkään tule aina toimeen sen kanssa että joudun päivittäin syömään ihan inhimillisen illallisen. Saan kyllä jättää pastat, riisit, perunat sun muut pois ja syödä tilalla salaattia ja ottaa lihaakin mini annoksen, mutta kuitenkin syödä pitää ja ei vain salaattia. Yksin asuessa sai rauhassa mussuttaa mitä huvittaa, tai ehkä enemmänkin olla mussuttamatta. Toisaalta ahmimiset ovat vähentyneet varmaan juuri siksi että on joku joka havaitsee jos kaapit ovat päivän aikana maagisesti tyhjentyneet. Osaan olla oikea taikuri jos sellainen päivä sattuu olemaan.

Eilen olin vähän maassa illalla ennen lähtöä, harmitti jo valmiiksi kun ajattelin kaiken menevän taas päin seiniä. (Muttei mennytkään!) Kuuntelin vähän Cashia, tuli taas jotenkin sellainen ei nyt ehkä ymmärretty olo, mutta jotain sinne päin. Minulla on kaksi suurta Cash suosikkia molempia tuli kuunneltua eilenkin. Thirteen on toinen. Välillä on niitä päiviä kun tuntuu siltä että se kappale olisi kirjoitettu minusta. Enkä nyt sanoisi että Hurt jäisi kovin kauas sekään. Eiväthän nuo ehkä kovin nuorekasta ja menevää musiikkia ole, mutta en minä sellaista kaipaakaan kun olo on kurja. Kaipaan jotain joka on hyvää ja osuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti