Nukuin pitkään. Jätän suosiolla tämän päivän lukemisen väliin. Voin edelleenkin pahoin. Mietin juuri että uskaltautuisinko kuitenkin lähtemään salille. Spinningiin olin suunnitellut meneväni, mutta en uskalla lähteä tunnille jos tuleekin liian paha olo. Sitten on noloa lähteä juoksemaan pois sieltä. Eli jouduin perumaan varaukseni. Tuntui syylliseltä vaikka tiedänkin ettei syynä ole laiskuus. Jos en lähde salille olo alkaa varmasti tuntua vielä syyllisemmältä, mutta kuitenkin vähän epäilyttää. En tahdo lähteä sinnekään voimaan pahoin vaikka sieltä voikin lähteä juoksemaan pois jos siltä alkaa tuntua.
Vaaka on jälleen ystäväni. Paino oli laskenut mässyttämisestäni huolimatta. Ilmeisesti olin sitten oksentanut aika tehokkaasti kaiken ulos. Tuntuu hullulta että oksentelen jatkuvasti ja syön valtaisia määriä, mutta silti diagnoosiani ollaan muuttamassa bulimiasta anoreksiaan. Tuntuu kummalliselta, mutta kai ne tietävät sitten mistä puhuvat. Vaa'an lisäksi myös vyötäröni alkaa näyttää niitä lukemia joita haluan... Nyt mennään 59 sentissä. Tahtoisin mielelläni vielä hitusen pois. Äh... minun ei pitäisi haluta. Minun pitäisi haluta saada pari kiloa lisää ja olla tyytymätön kun senttejä häviää. Tahtoisin parantua, mutta samaan aikaan tanssin ilotanssin jokaisesta kadonneesta grammasta. Tämä on järjetöntä ja pidän itsekin itseäni tyhmänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti