Kävin lääkärissä ja pääsin sanomaan etten ole oksentanut. Olin aika ylpeä itsestäni. Joudun kyllä taas verikokeeseen enkä ole turhan innoissani siitä. En minä piikkejä pelkää, mutta pyörtyilen muutenkin vähän väliä. Jos ne paljon verta ottavat niin en uskalla taas sitten koko päivänä tehdä muuta kuin maata kotona paikoillani. Olen saanut kyllikseni siitä että pyörryn jossain julkisella paikalla ja kerään ihan liikaa huomiota. Toivottavasti eivät tarvitsisi paljoa.
Jaksoin olla tänään sosiaalinen vaikka normaalisti käytän lääkärissä käynti päivät lähinnä itsesäälissä rypemiseen tai itsevihaan. Nyt istuin kaverin kanssa pari tuntia lääkärin jälkeen jutustelemassa ja syömässä. Söin salaattia ja join vettä. Oli ihana kun oli sellainen ystävä joka on jo niin tottunut syömisiini ettei edes ihmettele. Ehkä huominenkin menee hyvin... toivonkohan jo mahdottomia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti