Taas on perjantai. Viikko on mennyt nopeasti. Aika vain häviää jonnekin. Mennään käymään jälleen miehen vanhempien luona. Tällä kertaa myös isovanhemmat tulevat sinne joten joudun jälleen selviämään pitkästä illallisesta. Pahinta on että sain tietää tästä illallisesta vasta äsken joten olen syönyt tänään normaalisti, siis minun normaalisti. Olen syönyt jo 600 kcal tänään ja kuluttanut salilla ehkä 700. Ei tunnu siltä että selviäisin illallisesta alkupaloineen, pääruokineen ja jälkiruokineen sellaisilla kaloreilla että en tuntisi oloani epäonnistuneeksi. Miksi näitä tällaisia viikonloppuja on niin usein. Eikä tämä edes jää vain tähän iltaan vaan aiotaan olla koko viikonloppu siellä. Vihaan lihomista ja tässä on nyt vähän liian hyvä mahdollisuus siihen taas. Toisaalta tulen kyllä varmaan vetoamaan viisaudenhampaaseeni. Sen vuoksi syöminen tuntuu aika epämukavalta, joten ehkä tästä selvitään. En kyllä usko siihen edes itse.
Olin tänään vähän laiska. Luin vain 5 tuntia ja harrastin liikuntaa vain kerran. Viikonloppukin tulee menemään niin vähällä liikunnalla että hirvittää jo valmiiksi. Tästä ei taas tule mitään. Tulen olemaan ensiviikolla lääkärin luona ihan räjähtämispisteessä ja itken taas koko vastaanoton ajan niin etten saa sanaakaan suustani. pitäisiköhän kirjoittaa valmiiksi ylös kaikki sanottava, niin että voin vain antaa paperin lääkärille luettavaksi siinä vaiheessa kun aloitan hervottoman nyyhkyttämisen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti