Päivä on mennyt aivan uskomattoman hyvin. Tai ainakin jos ottaa huomioon että se on minun päiväni. Kävimme poikaystävän kanssa Heurekassa. Oli ihan hurjan hauskaa. Tuntui siltä että olen pieni kakara taas. Yleensä niinä päivinä jotka vietetään yhdessä joudun aina syömään enemmän kuin haluaisin, mutta tänään en ole joutunut tekemään oikeastaan edes sitä. Olen syönyt korkeintaan 300 kcal, tuskin edes sitä. Olo on mahtava ja tuntuu siltä että pystyn mihin vain. Huomenna kylläkin on punnituspäiväni ja saa nähdä mitä miekkoseni sanoo siitä kun painoni on pudonnut jälleen. Tuskin mitään, katsoo vain sellaisella ilmeellä että mussutan oitis litran puuroa. Tuntuu että halkean kahtia. Haluaisin painaa vähemmän, mutta haluaisin myös tehdä miehen onnelliseksi ja lopettaa hupsutteluni. Toisaalta jos painaisin enemmän kuin viime viikolla olisin niin surullinen että tekisin sillä hänetkin surulliseksi. Nyt hän edes on iloinen siitä kun minä olen iloinen, vaikka se vaatiikin jotain sellaista mistä hän ei pidä alkuunkaan.
Illan olenkin käyttänyt "hyödyllisesti" ja ihastellut kaunotarten kuvia. Kerrankin tuntuu siltä ettei ehkä olekaan aivan täysin mahdotonta saavuttaa edes osaa siitä kauneudesta. Tänään aamulla katsoin itseäni peilistä ja olin lähes tyytyväinen. Kunpa se mieliala jatkuisi vielä huomennakin. Harva asia on niin harvinaista herkkua kuin se että olen tyytyväinen ulkonäkööni tai edes siedän sitä. Tästä pitäisi nauttia. Sääli ettei ole mitään juhlaa tai muuta johon voisin mennä. Olisi ihana laittautua ja kerrankin juhliin lähtiessä ajatella että näytän hyvältä. No haaveita, haaveita. Mielialani kestäisi hyvänä kunnes ottaisin ensimmäisen drinkin tai söisin ensimmäisen suupalan. Sen jälkeen kaikki olisikin tuhottu ja vihaisin itseäni jälleen, joten ehkä tämä on ihan hyvä. Kohta voinkin mennä nukkumaan ja olla onnellinen hyvästä päivästäni. Jos mahdollista tilaan toisen yhtä hyvän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti