Närästys siperiaan?

Olihan se arvattavissa että onnellisuus ei kovin kauaa kestä. Olen syönyt niinkuin suunnittelin, lukenut kohtalaisen hyvin, liikkunut oikein hyvin ja silti en ole tyytyväinen aikaan saannoksiini. Kävin spinningissä ja salilla, olen syönyt tähän mennessä vähemmän kuin olin osannut toivoakaan. Ehdin lukea 4 tuntia ja sitten... molemmista alleviivaustusseista loppui väri. Luin vain puoli tuntia vähemmän aikaa siksi, mutta silti iski ahdistus. Tuntuu siltä kuin tie olisi noussut edessä pystyyn. En tule toimeen kun suunnitelmani eivät toteudu. En yleensäkään osaa enää käsitellä mitään arvaamatonta. Paino menee alaspäin, mutta tuntuu siltä että niihin siedettäviin lukemiin on matkaa ja paljon.

Mietiskelin tänään vähän sitä miten olisi hienoa jättää hetkeksi nämä kuviot täällä ja lähteä karkuun. Vaihtoon ulkomaille lähtö alkoi houkutella, mutta uskaltaisikohan sitä kuitenkaan. Tai voisi olla ihana lähteä vaikka kesäksi ruotsiin, olla kesätöissä siellä ja asua jossain ihan kummallisessa paikassa. Tosiasia on tietysti että kyllä minä nämä ongelmani osaisin sinnekin viedä mukanani. Turha yrittää paeta kun vika kulkee mukana. Eikö olisi mahdollista sulloa kaikkia ongelmia pussiin ja heittää pussia lentokoneeseen? Vähän niinkuin se mainoksen nainen laittaa närästyksen laatikkoon ja lähettää sen lentokoneella siperiaan. Ehkä ostan pienen pussin ja rupean kirjoittamaan pienille lapuille ongelmia ja kun pussi on täynnä niin heitän sen roskiin. Ehkä en kuitenkaan, eipä tuo taitaisi pahemmin auttaa. Aina sitä voi kuitenkin haaveilla että asiat olisivat niin helppoja.